Äh, työstressi jatkuu aivan kamalana. Tää on kyllä ollut elämäni hirvein työviikko! En edes jaksa kerrata kaikkea, asiat on vain ollut niin pielessä joka päivä. Ihan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, niin meidän hullu pomo vain hengittää niskaan ja yrittää pelastaa maailman päivässä, saa hulluja raivareita joka paikassa saaden kaikki raivon partaalle. Pari työntekijää on jo ärähtänyt sille, kun herra luulee tietävänsä kaiken ja voivansa tehdä kuinka itse haluaa parin päivän työkokemuksen jälkeen. Tuolla asenteella ei meidän talossa kauaa pysytä.
Noh tästä päivästä kuitenkin sen verran, että kassajärjestelmä kaatui pariksi tunniksi ja unohdin varaston ainoan avaimen varastoon. Olin alkaa itkeä kun tajusin tilanteen, hullu diktaattori varmasti laittaisi mut hirteen! Onneks sain sniikattua avaimen monen mutkan kautta ja kukaan johtoportaasta ei saanut tietää mokastani. Olen joskus vain niin ovela..
Mun kirjoitustyylini on muuttunut aika paljon ekoista teksteistä. Johtuu varmaan siitä, että olen nykyään niin paljon enemmän oma itseni. Kävin vähän aikaa sitten niin pohjalla, mutta nyt olo on niin huimasti parempi ettei voi kuin vain ihmetellä omia tuntemuksia niiltä ajoilta. Tietenkään eivät ne ajatukset ole kokonaan kadonneet, nyt ei puhuta mistään ihmeparantumisesta. Enää ne ei ole kuitenkaan niin kokonaisvaltaisia kuin pari viikkoa sitten. Kyllä vieläkin ketuttaa, mutta noh, elämä on!
Rupesin tänään miettimään, että miksi mulla on aina niin kova tarve ylisuorittaa. Miks oon tehnyt 7 kk kahta duunia? En vaan näe asiassa mitään pointtia. Miks en koskaan voi tyytyä normaaliin, vaan on vaan pakko vetää homma ihan överiks. Mutta oonpa tehnyt välivuoteni aikana niin paljon duunia ettei vähään aikaan tee mieli kassan taakse.
Ei väsytä, mutta pakko mennä nukkuilemaan kun kännykkä lirkuttaa mut taas hereille kuuden aikaan huomenna. Mikäköhän kriisi/kaaos mua huomenna töissä odottaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti