Shame on me

Seurustelin kerran onnellisesti, siis sillä hetkellä olin onnellisempi kuin koskaan kenenkään kanssa. Olin niin kauhuissani, että se kaikki loppuisi. Pelkäsin, että joka kerta olisi viimeinen. Eihän onni voi kestää? Epävarmuuteni, tai jokin -en tiedä, ajoi mut kuitenkin erään baari-illan jälkeen jatkoille, jossa petin jätkäfrendiäni vessassa jossain nobodyn opiskelijakämpässä. Miksi? Jätkäni ei ollut vastannut viestiini, halusin kai kostaa. Noh, sen jälkeen tämä unelmieni prinssi jättikin mut, mutta se ei nyt ole oleellista.

Oleellista on, että melkein sama tapahtui Futarin kanssa juhannuksena. Eihän me seurustella, enkä ole onnellisempi kuin koskaan. Kuitenkin ollaan tapailtu jo pari kuukautta ja olen aika varma ettei Futari voisi kuvitellakaan tekevänsä sellaista kun ollaan kuitenkin oltu yhessä jo aikaa. Miksi tällä kertaa? Noh, itselleni selittelin asiaa etten saa Futarilta mitä haluan. Sehän on jätkän vika jos joudun etsimään sitä muualta. Niinpä niin. Näin seuraavana päivänä Futaria, se oli suloinen. En tuntenut vieläkään huonoa omaatuntoa. Huomenna taas lähden viihteelle. En tiedä käykö niin taas. En osaa hallita itseäni, en todellakaan voi luvata etteikö niin kävisi. Jos löytäisin sopivaa seuraa, niin luultavasti kyllä. Olen myös luvannut mennä treffeille yhden ex-säätöni kanssa parin viikon päästä kun se palaa takaisin Suomeen. Eihän yhdet treffit tee minusta pettäjää... Miten hänet tapasin? Tapailin sillä hetkellä silloista unelmieni miestä, Hifkiä. Tiesin etten voisi koskaan saada häntä, joten annoin samalla mitalla takaisin. Vein tämän äijän kotiini baari-illan päätteeksi ja aloin tapailla molempia samaan aikaan. Lopetin sen kun alkoi ahdistamaan liikaa, vaihdoin vain Hifkiin joka tosin kyllästyi minuun erittäin nopeasti.

Tämä asia häiritsee mua aika paljon. Kai se nyt häiritsee kun ei voi edes itseen luottaa. Miksi en voi hallita itseäni, varsinkin humalassa? On niin helppo keksiä tekosyitä omalle käytökselleen. Pelkään vain niin, että sen kerran kun oikeasti löydän ihmisen jonka kanssa haluan vakavan pitkäkestoisen suhteen, niin miten osaan käyttäytyä. Olen niin varma, että mokaan samalla tavalla. Ja olen myös varma että se luultavasti on humalainen syrjähyppy, josta en kertoisi poikaystävälleni. Pitäisin asian vain sisälläni. Itseinhoa, siihenhän se johtaa. Olisi niin hienoa hallita omia tekemisiään!

Epävarmuus, se se on. Ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel parannuksen tiellä, muttei kukaan ole kertonut mikä on seuraava..

Ei olla nähty Futarin kanssa todella pitkään aikaan, harmittaa tosi paljon. Mulla loppui vihdoin 12 päivän työputki. Oon ollut niin puhki. Töitä, kotiin, nukkumaan, salille, suihkuun, nukkumaan. On ollut niin puuduttavat 2 viikkoa ja olisin niin kaivannut Futarin seuraa. Alan olla taas yksinäinen, alan taas kaivata ihmistä, jonka vierellä nukkua. Sänkyni tuntuu niin autiolta, liian suurelta yksin nukuttavaksi. Tämä on niin vaarallinen lähtötilanne huomiselle. Futari vielä tietää mihin baariin olen menossa. Olen miettinyt pariin otteeseen jos hän haluaisikin yllättää minut ilmestymällä samaan baariin. Entä jos en taaskaan olisi kaidalla polulla? En vain haluaisi tuottaa Futarille pettymystä. Mutta toisaalta, kaipaan niin jännitystä. Toivotaan että huominen ei mene ihan metsään..

Mitäs muuta? Työssä stressaa niin paljon kun on monen ihmisen duunit hoidettavana ja en yksinkertaisesti pysty repeämään joka paikkaan. Kun teen omat priorisointini, niin uusi pomomme keksii valittamisen aihetta jostakin muusta. Unohtelen tärkeitä asioita, mutten vain pysty enkä kerkeä hoitamaan kaikkea. Tällä hetkellä harteillani on aivan liikaa. Odotan niin viikon lomaani, silloin ei pomokaan soittele perjantai-iltana kyselläkseen työasioista.

Kämpillä taas aika kireä tilanne. Een poikaystävä lähtee maanantaina armeijaan, joten nuori pari on hengannut meillä liioittelematta 24/7. Itse olen hyväksynyt asian, koska tiedän että tilanne muuttuu ihan pian. Ässällä on nyt mennyt huonommin tämän asian kanssa. Sillä on aika paljon samoja ajatuksia, mitä mullakin on ollut ja on vieläkin. Tytöt riiteli tänään aika pahasti, mutta mä haluan jättäytyä ulkopuolelle. Asun enää reilu 2kk Suomessa, niissä 2 kuukaudessa ei mielestäni ole yhtäkään päivää käytettävänä riitelyyn. Haluaisin vain nauttia parhaiden ystävieni seurasta ilman draamaa vielä kun voin.

Kaksi päivää vapaata. Katsotaan mitä siinä ehtii sattua.