Rollin' Rollin'

Oon ollu tiistaista asti saikulla. Mulla oli jonkinlainen kurkkutulehdus, eka ne luuli sitä angiinaksi joten sain loppuviikon eli 6 päivää saikkua! Ei ollu angiinaa ja kurkkukipukin oli ohi jo torstain tienoilla, joten aloitin palkallisen kesälomani sopivasti kuutisen päivää etuajassa... Elämä on! :D

Duunissa olikin niin kamalaa vainomeininkiä että ihan mielelläni jätin ne yksin sinne liriin. Se uus pomo on kuin itse Saatana. Lähetteli mulle vaan vihaisia, täysin typeriä viestejä mun kännykkään ihan turhista asioista. En vastannut, mutta oliko niin ihanaa laittaa meiliä hänelle ja ilmoittaa, että jään saikulle. Luuli varmaan että tein sen ihan vittuillakseni, mutta olin oikeasti silloin tosi kipeä. Oon yllättynyt kyllä positiivisesti, etten ole saanut yhtään työpuhelua koko saikun aikana! En olis kyl vastannukaan...

Mut aikaa on ollut aivan huimasti. Oon ottanu aika rauhallisesti etten sais mitään jälkitauteja (enkä oo uskaltanu mennä mihinkään riehumaan ettei joku työtuttu spottais mua "kipeän" näköisenä... :P) Joten oon hoidellu kaikkia rästijuttuja, siivonnut, järjestellyt, parsinut vaatteita, täyttänyt pyörän kumit ja käynyt kruisaa, käynyt värjää hiukset ja äitillä syömässä jne jne. Ihanaa kun on aikaa, mutta toisaalta nautin siitä omalla aikataulutetulla tavallani...

Mun ja Futarin juttu on sitten finito, the end. Herran kanssa kävin muutaman henkevän keskustelun tossa pari päivää sitten. Ei oltu nähty yli kahteen viikkoon, joten aloin tulla suht epäluuloiseksi. Tekstasin sitten Futarille ja kysyin olisko se halunnut nähä ja piristää saikkulaisen arkea. Vastauksena tuli jotain epämääräistä flunssaviestiä. Noh, muthan on kerran jätetty vetoamalla ensin flunssaan ja sitten katoamalla maanpäältä, niin tämähän sai minut vielä epäluuloisemmaksi. Ei auttanut että Futari ei enää vastannut seuraavaan viestiin..

Kokemuksen syvällä rintaäänellä päättelin että tämä oli Futarin hienotapainen ele pistää poikki se mitä ikinä meidän välillä nyt olikaan. Olin enimmäkseen vittuuntunt siitä, että Futari jätti mut, hah! Ja noin lapsellisesti.

Mutta illalla Futari oli mesessä ja puheltiin muutama rivi henkevästi. Se oli sen kauniin rakkaustarinan loppu. Yritin kysyä missä mennään mutta se urpo ei ottanut mua vakavasti. Ihan sama, tää on ollut niin sekoilua että en enää jaksa. Etsiköön jonkun yhtä neuroottisen friikin rinnalleen ja eläköön tämä pari onnellisena elämänsä loppuun asti pesten tomaattinsa yhdessä iloisesti fairylla. Oi, kyllä. Kyllä on mullakin rima ihan vitun korkeella. Normaalit miehet, hoi? Noh, onneks näen sitä yhtä ex-säätöä sitten ens viikolla. Se oli sentään hyvä sängyssä...

Olin eilen Emmällä yötä. Sille tytölle voin kyllä kertoa kaiken, luotan siihen enemmän kuin kehenkään! Ollaan koettu niin paljon molemmat, ei olis mitään mitä en vois sille kertoa. Se on ainoa, jolle hieman vihjaisin mun ongelmista ruoan ja liikunnan kanssa. Kai se pikkuhiljaa alkaa kasvaa pakkomielteeksi... Tuloillaan oleva ortoreksia? Hmmm. Sekin vielä tähän pinon päälle, mikäs siinä! Jonoon vain muidenkin ongelmien perään.

Mutta oli kyllä mukava reissu, se tyttö asuu niin pöndellä! Jouduttiin kävelemään 2 tuntia, että saatiin haettua lähimmältä huoltsikalta siideriä! :D Mut ei mua haitannu yhtään kun oli niin kesäinen ilma ja nätti Suomen luonto, ah! x)

Mut joo. Nyt lauantai-ilta yksin kotona kun Ee on landella ja Ässä sen ihQul poikaystävällä enkä saanut ketään suostuteltua mun kanssa baariin! Kaikki on jossain landella tai duunis tai jotain muuta laimeeta. Mut onneks pääsen keskiviikkona riekkumaan. Sitä odotellessa.

Just beat it

Okei, olihan toi edellinen päivitys aika itsensä kusetusta. Tietenkin mulla oli tosi huono omatunto, mul oli eilen taas yks niistä vaikeista illoista. Ei vaan Futarin ja koko sen lauantaiyön episodin takia. Se kaikki vaan viittaa siihen, mikä on ehkä mun suurin ongelma. En tunne itseäni, en hallitse käytöstäni, varsinkaan humalassa. En oikein edes pidä itsestäni. Sen takia on kai helppo tehdä asioita, jotka eniten satuttaa mua itseä. Miks pitäisi tehdä elämästä helpompaa kun ei oikeastaan kiinnosta miten mulle käy? Jotenkin ajan itseni aina tollaisiin suvantoihin, ehkä oon tottunut siihen. Ehkä en muuta osaakaan. Ehkä tunnen vain eläväni enemmän kun kärsin. En mä tiedä! En vaan ymmärrä mitä ihmettä oikein teen!

Kai se on sitäkin, kun tunnen oloni epävarmaksi niin kostan sen tilanteen pettämällä. Kun on niin sekava tilanne, niin kai on helpompi satuttaa ennen kuin mua satutetaan. Kai mä vieläkin kostan niitä asioita, mitä mulle on tehty. Menneisyydestä ei koskaan pääse eroon. On vaan niin sääli, että edelliset tapahtumat pilaa niin helposti sen mitä on nyt.

En oikein tiedä miten osaisin enää suhtatua Futariin. Jos se olisi mukava mulle, niin se olisi pahinta. Siitä tulisi itselle niin huono fiilis. Kai mä nyt oon lopullisesti pilannut tänkin jutun, mitä meillä nyt ikinä olikaan. Sekin soitti mulle eilen kolmen jälkeen yöllä, baari-illan jälkeen. Silloinko mun seura vaan kelpaa, kun baarista ei oo irronnut ja kotiin ei enää pääse julkisilla? Just joo.

Oon kipee, katotaan miten huomen jaksan töissä. Kurkku on ihan sairaan arka ja paras flunssalääkkeeni tummanvihreä mallukaan ei auta. Saikku tekis kyllä hyvää. Kaikki on niin sekaisin töissäkin, että kaikki ahdistaa ja aika vaan matelee. Mukavat miesasiakkaatkin vain ahdistaa, tuntuu että ne ei ole liikkeellä ihan puhtain paperein. Kai se on mun päässä se vika, mutta tuntuu vaan että oon vain ikuinen objekti miehille. Onkohan se vain mun omasta asenteesta ja käyttäytymisestä kiinni, lietsonkohan sellaista fiilistä?

Äh, kaikki vaan tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tällä hetkellä. Kaipaisin niin vaan lomaa, mutta vielä olis 6 päivää jäljellä ellei tuu kuumetta. Tulispa niin saisin levätä omassa rauhassa.

Säätöä

Voi video, kävihän siinä juuri niin kuin manailinkin. Erittäin sekavan baari-illan jälkeen nappasin jonkun joensuulaisen antti tuisku -kopion yöksi meille. Seksi oli hyvää, ei siinä mitään. Aamulla vaan vitutti kun oli niin kovat morkkikset niin tää jätkä ei vaan lähteny mihinkään. Halus vaan halailla ja pussailla, voi saatana. Ei yhden illan juttujen kuulu söpöillä. Niiden pitää lähteä vetämään aamulla nopeasti, ripeästi ja kivuttomasti. Ei mitään halailua! Äh, se jätkä ei selkeästi ole pro näissä hommissa. Taisi ihastua muhun, lateli nättejä kommentteja ja lupasi tekstata illalla. Voi nyyh, enpä taida vastata. Elämä on kovaa.

Oli niin läppä kun se vielä baarissa kysyi suoraan "Ei kai sulla ole poikaystävää?" No siis ei tietenkään! Millaisena ihmisenä se oikeen mua pitää? :D No joo, kovin suuria tunnontuskia mulla ei enää oo. Eihän Futari ole mun poikaystävä. Me ollaan tapailtu vaan pari kuukautta, nytkään ei olla nähty yli viikkoon. Ei se voi kuvitella että meidän pitäisi olla eksklusiivisia? Omapahan on ongelmansa kun ei ole tuonut asiaa esille. Mulle kannattaa vääntää asiat rautalangasta, muuten vedän omat johtopäätökset juuri niin miten se eniten mua itseä hyödyttää.

Elämä jatkuu ja mä voisin oikeasti joskus lopettaa tän säätämisen. Jotenkin vie kyllä kaikki voimat. Mut en tiedä, en mä muuta osaakaan.

Shame on me

Seurustelin kerran onnellisesti, siis sillä hetkellä olin onnellisempi kuin koskaan kenenkään kanssa. Olin niin kauhuissani, että se kaikki loppuisi. Pelkäsin, että joka kerta olisi viimeinen. Eihän onni voi kestää? Epävarmuuteni, tai jokin -en tiedä, ajoi mut kuitenkin erään baari-illan jälkeen jatkoille, jossa petin jätkäfrendiäni vessassa jossain nobodyn opiskelijakämpässä. Miksi? Jätkäni ei ollut vastannut viestiini, halusin kai kostaa. Noh, sen jälkeen tämä unelmieni prinssi jättikin mut, mutta se ei nyt ole oleellista.

Oleellista on, että melkein sama tapahtui Futarin kanssa juhannuksena. Eihän me seurustella, enkä ole onnellisempi kuin koskaan. Kuitenkin ollaan tapailtu jo pari kuukautta ja olen aika varma ettei Futari voisi kuvitellakaan tekevänsä sellaista kun ollaan kuitenkin oltu yhessä jo aikaa. Miksi tällä kertaa? Noh, itselleni selittelin asiaa etten saa Futarilta mitä haluan. Sehän on jätkän vika jos joudun etsimään sitä muualta. Niinpä niin. Näin seuraavana päivänä Futaria, se oli suloinen. En tuntenut vieläkään huonoa omaatuntoa. Huomenna taas lähden viihteelle. En tiedä käykö niin taas. En osaa hallita itseäni, en todellakaan voi luvata etteikö niin kävisi. Jos löytäisin sopivaa seuraa, niin luultavasti kyllä. Olen myös luvannut mennä treffeille yhden ex-säätöni kanssa parin viikon päästä kun se palaa takaisin Suomeen. Eihän yhdet treffit tee minusta pettäjää... Miten hänet tapasin? Tapailin sillä hetkellä silloista unelmieni miestä, Hifkiä. Tiesin etten voisi koskaan saada häntä, joten annoin samalla mitalla takaisin. Vein tämän äijän kotiini baari-illan päätteeksi ja aloin tapailla molempia samaan aikaan. Lopetin sen kun alkoi ahdistamaan liikaa, vaihdoin vain Hifkiin joka tosin kyllästyi minuun erittäin nopeasti.

Tämä asia häiritsee mua aika paljon. Kai se nyt häiritsee kun ei voi edes itseen luottaa. Miksi en voi hallita itseäni, varsinkin humalassa? On niin helppo keksiä tekosyitä omalle käytökselleen. Pelkään vain niin, että sen kerran kun oikeasti löydän ihmisen jonka kanssa haluan vakavan pitkäkestoisen suhteen, niin miten osaan käyttäytyä. Olen niin varma, että mokaan samalla tavalla. Ja olen myös varma että se luultavasti on humalainen syrjähyppy, josta en kertoisi poikaystävälleni. Pitäisin asian vain sisälläni. Itseinhoa, siihenhän se johtaa. Olisi niin hienoa hallita omia tekemisiään!

Epävarmuus, se se on. Ongelman tiedostaminen on ensimmäinen askel parannuksen tiellä, muttei kukaan ole kertonut mikä on seuraava..

Ei olla nähty Futarin kanssa todella pitkään aikaan, harmittaa tosi paljon. Mulla loppui vihdoin 12 päivän työputki. Oon ollut niin puhki. Töitä, kotiin, nukkumaan, salille, suihkuun, nukkumaan. On ollut niin puuduttavat 2 viikkoa ja olisin niin kaivannut Futarin seuraa. Alan olla taas yksinäinen, alan taas kaivata ihmistä, jonka vierellä nukkua. Sänkyni tuntuu niin autiolta, liian suurelta yksin nukuttavaksi. Tämä on niin vaarallinen lähtötilanne huomiselle. Futari vielä tietää mihin baariin olen menossa. Olen miettinyt pariin otteeseen jos hän haluaisikin yllättää minut ilmestymällä samaan baariin. Entä jos en taaskaan olisi kaidalla polulla? En vain haluaisi tuottaa Futarille pettymystä. Mutta toisaalta, kaipaan niin jännitystä. Toivotaan että huominen ei mene ihan metsään..

Mitäs muuta? Työssä stressaa niin paljon kun on monen ihmisen duunit hoidettavana ja en yksinkertaisesti pysty repeämään joka paikkaan. Kun teen omat priorisointini, niin uusi pomomme keksii valittamisen aihetta jostakin muusta. Unohtelen tärkeitä asioita, mutten vain pysty enkä kerkeä hoitamaan kaikkea. Tällä hetkellä harteillani on aivan liikaa. Odotan niin viikon lomaani, silloin ei pomokaan soittele perjantai-iltana kyselläkseen työasioista.

Kämpillä taas aika kireä tilanne. Een poikaystävä lähtee maanantaina armeijaan, joten nuori pari on hengannut meillä liioittelematta 24/7. Itse olen hyväksynyt asian, koska tiedän että tilanne muuttuu ihan pian. Ässällä on nyt mennyt huonommin tämän asian kanssa. Sillä on aika paljon samoja ajatuksia, mitä mullakin on ollut ja on vieläkin. Tytöt riiteli tänään aika pahasti, mutta mä haluan jättäytyä ulkopuolelle. Asun enää reilu 2kk Suomessa, niissä 2 kuukaudessa ei mielestäni ole yhtäkään päivää käytettävänä riitelyyn. Haluaisin vain nauttia parhaiden ystävieni seurasta ilman draamaa vielä kun voin.

Kaksi päivää vapaata. Katsotaan mitä siinä ehtii sattua.

Just my luck!

Äh, työstressi jatkuu aivan kamalana. Tää on kyllä ollut elämäni hirvein työviikko! En edes jaksa kerrata kaikkea, asiat on vain ollut niin pielessä joka päivä. Ihan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, niin meidän hullu pomo vain hengittää niskaan ja yrittää pelastaa maailman päivässä, saa hulluja raivareita joka paikassa saaden kaikki raivon partaalle. Pari työntekijää on jo ärähtänyt sille, kun herra luulee tietävänsä kaiken ja voivansa tehdä kuinka itse haluaa parin päivän työkokemuksen jälkeen. Tuolla asenteella ei meidän talossa kauaa pysytä.

Noh tästä päivästä kuitenkin sen verran, että kassajärjestelmä kaatui pariksi tunniksi ja unohdin varaston ainoan avaimen varastoon. Olin alkaa itkeä kun tajusin tilanteen, hullu diktaattori varmasti laittaisi mut hirteen! Onneks sain sniikattua avaimen monen mutkan kautta ja kukaan johtoportaasta ei saanut tietää mokastani. Olen joskus vain niin ovela..

Mun kirjoitustyylini on muuttunut aika paljon ekoista teksteistä. Johtuu varmaan siitä, että olen nykyään niin paljon enemmän oma itseni. Kävin vähän aikaa sitten niin pohjalla, mutta nyt olo on niin huimasti parempi ettei voi kuin vain ihmetellä omia tuntemuksia niiltä ajoilta. Tietenkään eivät ne ajatukset ole kokonaan kadonneet, nyt ei puhuta mistään ihmeparantumisesta. Enää ne ei ole kuitenkaan niin kokonaisvaltaisia kuin pari viikkoa sitten. Kyllä vieläkin ketuttaa, mutta noh, elämä on!

Rupesin tänään miettimään, että miksi mulla on aina niin kova tarve ylisuorittaa. Miks oon tehnyt 7 kk kahta duunia? En vaan näe asiassa mitään pointtia. Miks en koskaan voi tyytyä normaaliin, vaan on vaan pakko vetää homma ihan överiks. Mutta oonpa tehnyt välivuoteni aikana niin paljon duunia ettei vähään aikaan tee mieli kassan taakse.

Ei väsytä, mutta pakko mennä nukkuilemaan kun kännykkä lirkuttaa mut taas hereille kuuden aikaan huomenna. Mikäköhän kriisi/kaaos mua huomenna töissä odottaa?

Sleepy Eyes

Huoh. 12 päivän työputki meneillään, vielä 9 jäljellä ja nyt jo väsyttää. Oon kuitenkin jaksanut tehdäkin jotain duunin jälkeen, mitä luultavasti ei enää tapahdu 10:nnen päivän jälkeen...

Asioita, mitkä on hyvin tällä hetkellä? Noh, Futarin kanssa on mennyt ihan mukavasti. Nähtiin viimeksi muutama päivä sitten. Perushengailua ja mulla oli kivaa vaikka Futari oli ihan sairaan väsynyt ja aika vittuuntunut. Musta se oli vaan aika söpöä... Oon kyl niin ylpee itestäni koska oon muuttanut niin omaa asennoitumistani Futaria kohtaan. Osaan nähdä sen niin uudessa valossa. Kerrankin en stressaa oikein mistään tässä hommassa. En siitä milloin nähään ens kerran, en suutu jos en ymmärrä sen käytöstä. Oon vaan. Kerta se on ensimmäinenkin!

Tosta tulikin mieleen että menneisyys kummittelee kun Raksamies, exäni helmikuun ajoilta, soitti mulle lauantai-iltana pariin otteeseen kolmen ja neljän aikaan yöllä. Tarkoitusperät jäivät mysteeriksi sillä ei todellakaan kiinnostanut vastata exän kännipuheluihin. Onhan se ennenkin kuultu: "Voinks tulla yöks?"(öö, ei todellakaan irtoo enää!) ja "Miks jätit mut?"(tulin järkiini...). Pääsis jo yli, siitä hommasta on niin kauan!

Duuni on sujunut hyvin, mutta maanantaina meillä alotti uus yli-innokas pomo, josta en tykkää ollenkaan, suorastaan inhoan sitä! Paikat oli ihan sekasin juhannuksen jälkeen. Se tuli mun beesiin heti aamusta, kyseli vain tyhmiä kysymyksiä, hengitti niskaan ja kirjotti muistiinpanoja kaikesta mitä tein. Se luulee olevansa joku maailmanvaltias ja luulee voivansa määräillä mua miten haluaa. Siinäs yrittää. Mulla ei ole mitään Hanken-koulutusta, mutta älyä ja päättelykykyä(ja ehkä ylpeyttäkin aika paljon..) löytyy. Niillä on menty jo 7 kuukautta, joten turha tulla hyppimään silmille. Siinäs yrittää kyykyttää, mutta mäkin osaan tapella ja niin aionkin. Enää 2 kk jäljellä joten i-h-a-n s-a-m-a jos mun naama ei miellytä. Elämä on. Rankkaa tulee olemaan tää loppurutistus, mutta pakko jaksaa vielä hetki...

Kun joku ällö 50-v autokuski tööttäili mulle autostaan kun olin viemässä ROSKIA duunissa, niin kolleegani sanoi sen, minkä jo tiedän. "Vedät kyl niin outoja tapauksia puolees.." Niin, creep magnet. That's me.

Mutta muuten menee ihan hyvin kai.

Ju-ha-nn-us

Voi han vi de o. Juhannus on päällä ja noh, eilinen ei mennyt kovin vahvasti. Menin siskoni kanssa Onnelaan viettämään railakasta juhannusta ja sitähän se sitten olikin. Virtaset oli häppärin ajan euron ja minähän sitten humautin 4 niitä sen tunnin aikana. Virtasistahan sekoan hieman. Saatiin parit känniriidat siskon kanssa aikaseksi ja lopulta se löys meille seuraa. Joku paparazzi-malli ja sen "manageri". Sisko kaappas tän managerin joten mulle jäi tämä ärsyttävän ylimielinen "oon niin kuuma" -malli. Siskolla oli niin hyvä meininki sen äijän kanssa että oli munkin sitten pakko innostua. Meillä oli aika kuumia hetkiä, mutta oli selvää että ei kuitenkaan oikein kiinnostanut kumpaakaan. Kun meno alkoi sitten liikaa kuumenemaan, niin lähin menemään aika vikkelästi. Oli niin huono omatunto Futarin takia. Yks on töissä koko juhannuksen ja mä vaan käyn nuolemassa jotain egoisti mallinalkuja. Yöks.

Ihan kun ei olisi ollut tarpeeksi morkkis. Mitäs sitten kävikään? Aloin sitten kävellä kotiin. Otin korkkarit jalasta ja kävelin paljain jaloin Kampissa. Sitten taksi kurvasi eteeni ja tarjosi kyytiä kotiin, koska kuski ei kuulemma halunnut että kävelisin paljain jaloin kotiin. Ajattelin että mikäs siinä. Olin niin iloinen ilmaisesta kyydistä etten edes alkanut epäilemään kun kuski vaati minua istumaan etupenkille. Juteltiin sitten niitä näitä ja kun kuski kurvasi kotini eteen, niin hän halusi vielä jutella. Puhuttiin jotain ja sitten kuski halusikin jo antaa mulle "juhannushalin". Sitten kaikki kävi niin nopeasti että känninen mieleni ei edes seurannut, jouduin shokkiin. Kuski alkoi kähmiä minua ja kehua "timmiä kroppaani". Olin vain niin sekaisin etten tajunnut tai halunnut tajuta. Kuski pyyteli minua koko ajan Hietsuun "katsomaan auringonnousua". Onneksi sain pian koottua itseni ja lähdin vain menemään. Hyi vittu! Menin äkkiä kotiin ja hajosin ihan totaalisesti. Oli vain niin likainen olo. Olin aivan hysteerinen, ei tällaista voi tapahtua! Soitin siskolleni joka pelästyi aika paljon kun olin ihan sekaisin ja lupasi tulla yöksi mutta aloin jo rauhottua joten pärjäsin kyllä yksinkin. En vieläkään oikein tajua miten tuollaista voi tapahtua. Miten joku yli 15 vuotta vanhempi äijä voi vain napata kännisen tytön kadulta ja tehdä jotain tuollaista vielä työaikanaan? En vain ymmärrä miten irstaita ja kuvottavia miehet voivat olla. Ja miten juuri minulle käy aina jotain tällaista? Kuinka paljon paskaa minun täytyy kestää vielä? En vain ymmärrä miten voin vain koskaan luottaa miehiin kun minulle käy jotain tällaista koko ajan. Tiedän että kaikki miehet eivät ole pahoja, mutta miksi juuri ne ääritapaukset sattuvat minun tielleni?

Äh, ehkä on parasta etten vain ajattele koko asiaa. Enkä todellakaan enää koskaan mene yksin taksiin. Kehenkään ei vain luottaa. No, onneksi lähden tänään landelle ja pidetään kavereiden kanssa tyttöjen ilta. Siellä nyt pitäisi olla turvassa saatana! Mutta eiköhän meille tule kivaa.

Alkoholi tuottaa aina vain lisää ongelmia. Aina yritän turruttaa pahaa oloani viinalla, mutta seuraavana aamuna on vain pahempi morkkis. Milloin opin?