Oon ollu tiistaista asti saikulla. Mulla oli jonkinlainen kurkkutulehdus, eka ne luuli sitä angiinaksi joten sain loppuviikon eli 6 päivää saikkua! Ei ollu angiinaa ja kurkkukipukin oli ohi jo torstain tienoilla, joten aloitin palkallisen kesälomani sopivasti kuutisen päivää etuajassa... Elämä on! :D
Duunissa olikin niin kamalaa vainomeininkiä että ihan mielelläni jätin ne yksin sinne liriin. Se uus pomo on kuin itse Saatana. Lähetteli mulle vaan vihaisia, täysin typeriä viestejä mun kännykkään ihan turhista asioista. En vastannut, mutta oliko niin ihanaa laittaa meiliä hänelle ja ilmoittaa, että jään saikulle. Luuli varmaan että tein sen ihan vittuillakseni, mutta olin oikeasti silloin tosi kipeä. Oon yllättynyt kyllä positiivisesti, etten ole saanut yhtään työpuhelua koko saikun aikana! En olis kyl vastannukaan...
Mut aikaa on ollut aivan huimasti. Oon ottanu aika rauhallisesti etten sais mitään jälkitauteja (enkä oo uskaltanu mennä mihinkään riehumaan ettei joku työtuttu spottais mua "kipeän" näköisenä... :P) Joten oon hoidellu kaikkia rästijuttuja, siivonnut, järjestellyt, parsinut vaatteita, täyttänyt pyörän kumit ja käynyt kruisaa, käynyt värjää hiukset ja äitillä syömässä jne jne. Ihanaa kun on aikaa, mutta toisaalta nautin siitä omalla aikataulutetulla tavallani...
Mun ja Futarin juttu on sitten finito, the end. Herran kanssa kävin muutaman henkevän keskustelun tossa pari päivää sitten. Ei oltu nähty yli kahteen viikkoon, joten aloin tulla suht epäluuloiseksi. Tekstasin sitten Futarille ja kysyin olisko se halunnut nähä ja piristää saikkulaisen arkea. Vastauksena tuli jotain epämääräistä flunssaviestiä. Noh, muthan on kerran jätetty vetoamalla ensin flunssaan ja sitten katoamalla maanpäältä, niin tämähän sai minut vielä epäluuloisemmaksi. Ei auttanut että Futari ei enää vastannut seuraavaan viestiin..
Kokemuksen syvällä rintaäänellä päättelin että tämä oli Futarin hienotapainen ele pistää poikki se mitä ikinä meidän välillä nyt olikaan. Olin enimmäkseen vittuuntunt siitä, että Futari jätti mut, hah! Ja noin lapsellisesti.
Mutta illalla Futari oli mesessä ja puheltiin muutama rivi henkevästi. Se oli sen kauniin rakkaustarinan loppu. Yritin kysyä missä mennään mutta se urpo ei ottanut mua vakavasti. Ihan sama, tää on ollut niin sekoilua että en enää jaksa. Etsiköön jonkun yhtä neuroottisen friikin rinnalleen ja eläköön tämä pari onnellisena elämänsä loppuun asti pesten tomaattinsa yhdessä iloisesti fairylla. Oi, kyllä. Kyllä on mullakin rima ihan vitun korkeella. Normaalit miehet, hoi? Noh, onneks näen sitä yhtä ex-säätöä sitten ens viikolla. Se oli sentään hyvä sängyssä...
Olin eilen Emmällä yötä. Sille tytölle voin kyllä kertoa kaiken, luotan siihen enemmän kuin kehenkään! Ollaan koettu niin paljon molemmat, ei olis mitään mitä en vois sille kertoa. Se on ainoa, jolle hieman vihjaisin mun ongelmista ruoan ja liikunnan kanssa. Kai se pikkuhiljaa alkaa kasvaa pakkomielteeksi... Tuloillaan oleva ortoreksia? Hmmm. Sekin vielä tähän pinon päälle, mikäs siinä! Jonoon vain muidenkin ongelmien perään.
Mutta oli kyllä mukava reissu, se tyttö asuu niin pöndellä! Jouduttiin kävelemään 2 tuntia, että saatiin haettua lähimmältä huoltsikalta siideriä! :D Mut ei mua haitannu yhtään kun oli niin kesäinen ilma ja nätti Suomen luonto, ah! x)
Mut joo. Nyt lauantai-ilta yksin kotona kun Ee on landella ja Ässä sen ihQul poikaystävällä enkä saanut ketään suostuteltua mun kanssa baariin! Kaikki on jossain landella tai duunis tai jotain muuta laimeeta. Mut onneks pääsen keskiviikkona riekkumaan. Sitä odotellessa.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti