"Oletko ajatellut että menisit puhumaan jollekin ulkopuoliselle ongelmistasi? Olet ollut viime aikoina niin sekaisin suhteissa ja vaikutat aika masentuneelta.."
Hui! Minäkö terapeutille? Noh, kuulostaa aika äärimmäiseltä ratkaisulta ja ehkä en vielä ole niin pahassa jamassa. Noh, jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä mutta ajattelin nyt koittaa ensin tätä ratkaisua. Tämä vaihtoehto on ainakin paljon edullisempaa kuin maksaa 70 euroa viikossa siitä, että kävisin itkemässä ongelmiani ja pulmiani jollekin terapeutille. Ehkä sekin tulee joskus ajankohtaiseksi.
Mutta miten olen tässä jamassa? Auta armias, en itsekään tiedä. Sen tiedän että olen aina ollut e-r-i-t-t-ä-i-n epätasapainoinen yksilö. Olen taipuvainen angstaamaan ja vellomaan omissa ajatuksissani. Näin on ollut niin kauan kuin muistan mutta näen sen enemmänkin osana luonnettani kuin taipuvaisuutena masennukseen. Kiellänkö ongelmani? Ehkä.
Suurin ongelma viime aikoina on ollut se, etten ole ehtinyt/halunnut/pystynyt/jaksanut käsitellä elämäntilannettani kunnolla. Kuten sanoin, viime aikoina on sattunut ja tapahtunut mutta tuntuu etten kiireiltäni ole oikein ehtinyt miettiä näitä asioita vaan ne ovat vain kasautunut pieneen päähäni.
Miehet. Nii-in. Siitähän voisin aloittaa ongelmieni työstämisen sillä siinä on paljon käsiteltävää omalta osaltani. Pieni katsaus lähiaikoijen urpoihin jotka ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa. Näihin herrasmiehiin palaan varmasti vielä pian, joten pay attention:
Mr.Ensimmäinen: Seurustelin hänen kanssaan reilu vuosi sitten noin 4 kuukautta. Hän oli ensirakkauteni ja olin aivan lääpälläni. Olin vihdoin löytänyt mitä olin niin kauan etsinytkin! Hän hukutti minut ihaniin viesteihin "Olisinpa kanssasi peiton alla nyt. Perjantaihin on niin pitkä aika. Viikkoni kuluu vain koska tiedän että perjantaina näen sinut.<3"
No e-en. Mr. Ensimmäinen jätti minut todella julmasti exänsä takia ja levitti vielä tuskallisesti yksityisasioitamme eteenpäin. Hän myös kerskaili yhtesille tutuillemme miten jätti minut ja kuinka säälittävä olin. Auts.
Kesti kauan toipua tästä tapauksesta ja en varmaan koskaan pääse kokonaan yli hänestä. En kaipaa häntä, vaan ne julmuudet mitä jouduin kestää ovat kyllä jättäneet aikamoiset arvet.
Mr.Rakastunut Raksamies: Seuraava mainittava "suhteeni" sai odottaa itseään yli vuoden. Vuoden sinkkuilun jälkeen päätin ottaa härkää sarvista ja liityin deittiivustolle. Ei enää säälittäviä baaripokia, vain sitoutumisintoisia miehiä netistä! Wuhuu! Löysin Raksamiehen erittäin nopeasti sivustolta ja aktiivinen meseily alkoi. Raksamies rakastui minuuun ensimeseilyltä niin palavasti etten oikein tiennyt miten asiaan tulisi suhtautua. Enhän minä nyt niin erikoinen ole..
Noh, pian kuitenkin menimme ensitreffeille keilaamaan. Raksamies oli mukava, herttainen ja näytti ihastuksensa avoimesti. Hän oli mukava, luotettava ja ei varmasti tekisi minulle koskaan tahallaan pahaa. Mutta niinhän ajattelin ensimmäisestänikin. Menneisyyden aaveet alkoivat taas kummitella. Entä jos niin kävisi taas? Miksi luottaisin toiseen ihmiseen kun olen joutunut niin monesti vain pettymään?
Raksamies vaikutti kuitenkin luottamuksenarvoiselta, joten jatkoin hänen tapailuaan. Pian huomasinkin, että luottamus ei enää ollut suurin ongelma. Herran ihastuneisuus ja melkeinpä jopa palvonta alkoi häiritä minua toden teolla. En ollut varma omista tunteistani, joten jatkuva ihQutustekstareiden lähettely ja tunteilu alkoi nopeasti ahdistaa minua. Suhde ei ollut tasapainossa kun toinen suunnitteli jo yhteistä tulevaisuuttamme ja minä en edes tiennyt haluanko nähdä Raksamiestä huomenna. Pian aloin välttelemään Raksamiehen tapaamista ja aloin pikkuhiljaa miettiä miten päästä tästä oliosta eroon. En ollut koskaan oikeastaan joutunut jättämään ketään muuten kuin paria säätöä ilkeällä tekstiviestillä. Aikuinen kun olen, niin pian raksamieskin sai osuutensa minun "tää ei nyt toimi" -viesteistä. Siitä alkoi pitkä tekstarirumba sillä Raksamies ei ottanut uskoakseen että meidän ei enää kannattaisi yrittää uudestaan. Viimein hän kuitenkin tajusi asian laidan ja toivotti minulle ystävällisesti hyvää loppuelämää.
Mutta se ei vielä ollut Raksamiehen loppu se. Seuraavana lauantai-iltana todistin taas kuinka alkoholi voi aiheuttaa niin paljon ongelmia! Erittäin alkoholiriittoisen baari-illan jälkeen tulin yksin kotiin ja tunsin oloni erittäin yksinäiseksi. Viinanhuuruisen mielen ratkaisu? Oi kyllä, soitto Raksamiehelle! "Anteeksi kulta, en tarkoittanut mitä sanoin. Olen vain vähän sitoutumiskammoinen. Älä menetä uskoa minuun. Joo, tulepa tänne yöksi niin pidetään hauskaa." Ja niin Raksamies juoksi päätäpahkaa takaisin luokseni ja mukavan yön jälkeen ongelmat palasivat darraiseen päähäni kaksinkertaisena.
Voi ei. Pitäiskö minun jättää Raksamies toisen kerran? Ajatus soimasi omatuntoani niin paljon että päätin antaa hänelle toisen mahdollisuuden. Ehkä nyt asiat olisivat toisin ja voisin vastata Raksamiehen tunteisiin samalla mitalla. Ehkä ongelmanani oli vain ollut sinkkuinen menneisyyteni..
Mutta pian huomasin että asiat eivät vain toimineet. Voi sitä ahdistusta kun tajusin toisen jättämisen olevan vain ainoa mahdollisuus. Paha ihminen olen, voi että. Nyt tajusin että
valitettavasti Raksamies ansaitsi enemmän kuin tekstiviestin, joten minä en tulisi pääsemään helpolla. Ahdistuin enemmän ja enemmän kun Raksamies ei tajunnut hienovaraisia vihjailujani vaan tuntui rakastuvan minuun enemmän ja enemmän nihkeilystäni huolimatta. Miehet! Kaikki on vain väännettävä rautalangasta!
Eräänä iltana sitten join pari lasia valkkaria rohkaisuksi ja soitin elämäni vaikeimman puhelun yli-innokkaalle ystävälleni. Tajusiko hän? Ei ei. Puhuimme yli puoli tuntia puhelimessa, yritin kaikkeni mutta ei. Loppujen lopuksi sovin vastahakoisesti että jäämme parin viikon tauolle. Samapa tuo. Tauon aikana yllättäen minulle ei tullut kertaakaan ikävä Raksamiestä. Eräänä päivä hän tekstasi minulle ja kyseli tilannetiedoitusta. Tekstarilla kaikki on vain niiiiin helpompaa ja sanoin suoraan että ei kiitos. Taas ymmärryksessä oli ongelmia ja sain hänet vihdoin tajuamaan vasta siinä vaiheessa kun kerroin minulla olevan jo uusi mies kierroksessa, joka vastasi enemmän sitä mitä hain. Ja enpä valehdellut sillä..
Mr. Hifk:oli kaikkea mitä olisin voinut toivoa! Ikää oli tarpeeksi, hän oli niin hyvännäköinen, hauska, itsevarma ja kerrassaan täydellinen. Deittisaitilta napatun komistuksen ja minun mesekeskustelut olivat aivan omalla tasolla! Heitimme niin hyvää läppää sellaisella syötöllä etten voinut kuin ihmetellä hyvää tuuriani. Tähänkin rakkaustarinaan kuitenkin liittyi koukku: Hifk oli kunnon pelimies ja kertoi ettei ollut seurustellut vakavasti yli neljään vuoteen koska kyllästyi niin helposti tapailemiinsa tyttöihin. Mutta ehkä hän oli vain tutustunut vääriin tyttöihin? Ehkä minä olinkin se oikea mitä hän oli odottanut? Meseilimme aktiivisesti, mutta minusta alkoi pian tuntua etteivät asiat edistyneet. Hän ei ehdottanut tapaamista ja vihdoin kun asia tuli puheeksi hän kertoi lähtevänsä lätkäkavereidensa kanssa viikoksi Leville riehumaan. Olin aivan murtunut! Vielä viikko ja ties mitä Levillä kävisi.
Se oli elämäni pisimpiä viikkoja mutta aikaa helpotti se, että Hifk soitteli minulle sympaattisia kännipuheluja melkein päivittäin. Oli niin outoa tuntea joku ihminen niin hyvin vaikka emme olleet koskaan edes tavanneet! Miten pystyin ihastumaan johonkin ihmiseen niin palavasti ilman real-life kontaktia?
Mutta kun Levi-matka oli vihdoin ohi, niin tapasimme. Ah! Olin taivaassa! Kutsuin Hifkin meille, soitin romanttista musiikkia makoillessamme sängyllä. Sanoja ei tarvittu, olimme vain toistemme lähellä ja harrastimme parasta pussailua koskaan. Olin niin onnellinen!
Mutta eipä se kauan kestänyt. Hifkistä ei kuulunut melkein viikkoon mitään ja olin niin maassa. Pian kuitenkin satuimme meseen samaan aikaan ja sanaharkan jälkeen sovimme että näemme uudestaan hänen luonaan. Tämä visiitti muutti kaiken. Olin rakentanut Hifkistä unelmien prinssin mutta hän ei selvästikään halunnut olla sellainen. Turhauduin ja kiukuttelin hänelle koko illan. Unelmani oli palasina mutta elättelin silti toivoa.
Turhaa se oli sillä Hifkistä ei enää kuulunut. Satuin hänen kanssaan meseen mutta kaikki oli muuttunut. Tiesin että suuret kuvitelmani olivat murskana ja minut oli taas jätetty.
En päässyt kuitenkaan Hifkistä yli. Eräänä kännisenä lauantaiyönä aloin sitten tekstailla hänelle ja Hifk tulikin meille yöksi. Villin yön jälkeen tuli kiusallinen aamu. "Katellaan", Hifk sanoi lähtiessään mutta tiesimme molemmat mitä se tarkoitti.
Kun vielä seuraavanakin viikonloppuna tekstasin hänelle kännipäissään päätin että tälle säälittävyydelle on tultava loppu! Kebabravintolassa pilkun jälkeen poistin kaikki Hifkin söpöt viestit ja hänen numeronsa lopullisesti kännykästäni. Nyt ainoa kosketukseni Hifkiin on kun hän kirjautuu sisään messengeriin, mutta ei koskaan puhu minulle. Surullista mutta totta.
Hifkin jälkeen ajattelin pitää taukoa miehistä(=itsekkäistä kusipäistä), mutta...
Mr.Futari: astui elämääni nopeammin kuin tajusinkaan. Pian mesesin samaiselta deittisaitilta löytyneen Futarin kanssa ja ensitapaamiseni hänen kanssaan oli erään kännisen baari-illan jälkeinen yönvietto. Hän oli ollut illan kotona ja pyysi minut yöksi. Kännissä otin sitten taksin hänen luokseen ja ongelmat alkoivat välittömästi. Hän ei halunnutkaan harrastaa kanssani seksiä eikä edes pussailla! Mitä ihmettä? Miksi minut sitten kutsuttiin keskellä yötä miehen kotiin? Olin aivan ymmälläni. "Mitä sä sit haluut?" "Tavata vaan jonkun kivan tyypin", kuului yllättävä vastaus.
Aamulla oli kuitenkin Futarin mieli muuttunut ja harrastimme erittäin tylsää pikaseksiä ennen kuin lähdin kotiin. Ajattelin etten kuulisi tapauksesta enää mutta yllätyksekseni kun olin muutaman päivän päästä apteeksissa ostamassa raskaustestiä(muistoja Hifkin ajoilta, mutta onneksi väärä hälytys) niin puhelimeni soi. Futari halusikin vielä nähdä minua ja niin aloitimme ajanjakson ongelmaisena parina.
Futari on yksinäinen sielu. Futari näyttää normaalilta, mutta ei sitä ole. Esimerkkejä:
-Futari ei suostunut sopimaan tapaamista kuin samalle päivälle, koska"jos huomen ei oliskaan fiilistä niin olis vähän tyhmä peruu"
-Futari arvosteli aina kämppämme siisteyttä, elämäntyyliäni, dokaustani ja oikeastaan kaikkea mikä liittyi minuun ja kämppiksiini
-Futari käyttäytyi erittäin tökerösti toista kämppistäni kohtaan koska oletti tämän pettävän poikaystäväänsä
-Futari ei koskaan suostunut pussaamaan minua
-Futarin seksi oli jotain aivan järkyttävää, ei mitään esilämmittelyä. Hän ei edes jaksanut ottaa minulta muita vaatteita pois kuin alushousuni!
Koska Futarin kanssa ei voinut kiistellä tai tehdä kompromissejä pidin tämän kaiken sisälläni ja pian olin hermoraunio. Kun eräänä iltana Futari ei suostunut ottamaan minua kylään vaikka vain yksin isttui himassaan ("Mä haluisin olla sun kaa tänään. Ei tekis mieli olla yksin.." "No etkö sä oikeasti yhtä yötä kestä yksin?") niin ajattelin että nyt sai tämä hulluus loppua. En enää ottanut Futariin yhteyttä. Hän kuitenkin soitteli minulle pari kertaa ja ihmettelin eikö hän ollut tajunnut kuinka erilaisia olimme?
Noh, eräänä kännisenä baari-iltana(taas kerran) tekstasin hänelle ettei enää ottaisi minuun yhteyttä. Pian Futari soitti minulle ja avauduin hänelle puhelimessa. Puhuimme kaikesta ja ehkä sain jotakin järkeä taottua hänen päähänsä. Ei hän paha ihminen ole, mutta tuolla asenteella jää erakoksi ikuisesti... Noh, kuten yleensäkin rehellisyys taisi olla hänelle hieman liikaa sillä en ole kuullut Futarista nyt melkein viikkoon. Ehkä on parasta että jätämme tämän nyt tähän.
Tässä on lähtöasetelma blogilleni. Tarkoitukseni on käydä läpi vanhoja käsittelemättömiä asioitani ja tietenkin kertoa ajankohtaisemmistakin sattumuksistani sopivassa suhteessa. Mutta kaiken kaikkiaan tämä ei ole "mitä tein tänään" -blogi vaan kanava minulle käsitellä niitä asioita jotka sillä hetkellä ovat pinnalla. Nyt käsittelen paljon menneisyyttäni, koska se vaikuttaa niin paljon tämänhetkisiin fiiliksiini.
Joten tervetuloa kurkistamaan mieleni sisään. Terapian tarpeessa? Päätä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti