Eilen sitten juteltiin oikein urakalla tyttöjen kanssa ja saatiin kyllä käsiteltyä sen kahden tunnin aikana melkeinpä kaikki asiat, mitkä on eniten hiertänyt meidän välejä ja kiristänyt kämpän tunnelmaa. Ensin puhuttiin Een kanssa kahestaan tunti ilman Ässää kun se oli töissä. Se oli ihan hyvä, koska suurimmat ongelmat tässä hommassa on ollut just mun ja Een välit. Sain kerrottua kaikki ne asiat, mitä oon tännekin kirjotellu Eestä. Eihän se tyttö tietenkään kauheasti tykännyt kun sanoin ettei se ajattele muita kuin itseään, mutta totta se on viime aikoina ollut.
Toisaalta Eekin kertoi jotakin pointteja, jotka sai mut vähän ymmärtämään sen käytöstä. Sen jäbä ei sit saanut lykkäystä intistä ja lähtee kolmen viikon päästä armeijan harmaisiin. Kyllä mä ymmärrän että ne haluaa nyt viettää kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Harmittaa vain ettei se voinut kertoa sitä aikaisemmin, olisi helpottanut munkin oloa. Ajattelin että koko kesä olisi tällaistä, että meillä asuisi yksi ihminen liikaa. Eikä se Een vika oo, että sen onni muistuttaa mua mun yksinäisyydestä ja tekee mut toivottomaks. Se on mun oma ongelma, mutta mitäs mä sille voin?
Olin aika herkässä tilassa kun oltiin keskusteltu kaikista isoista asioista ja heti kun sivuttiin mun pahaa oloa, niin rupesin itkemään. En halua, että muut ihmiset rupeaa analysoimaan ja surkuttelemaan mun tilannetta, en pysty siihen. Enkä todellakaan halunnut ruveta itkemään tyttöjen nenän edessä. Kuitenkin kun yritin pakolla pitää kyyneliä poissa, itku vaan vahvistui ja lopulta rupesinkin saamaan kouristuksia ylävatsaan ja pian sitten en saanut henkeä. Rupesin ekaa kertaa elämässäni hyperventiloimaan. Oli niin outo tunne kun tuntui ettei pysty hengittämään, koska keuhkot vain työntää ilman pois kun yrität haukkoa henkeä. Onneksi se meni ohi ja ehkä se herätti Eetäkin hieman että mä oikeasti tarvisin kavereideni tukea tällä hetkellä vaikka kaikilla on aika hektiset tilanteet päällä.
Puhuin myös äsken ihanaisen Emmän kanssa puhelimessa. On niin ihana että oon saanut vihdoin Emmän kotiin! Em on käsitelly paljon samoja asioitamitä nyt käyn läpi ja sille oon aina voinut avautua tuntemuksistani. Nähdään Emmän kanssa huomenna ja ootan niin innolla koska se tulee niin tarpeeseen!
Oon myös miettinyt sitä terapia-asiaa paljon viime aikoina. Musta ja muidenkin mielestä olisi aika jo mennä puhumaan jollekin ammattilaiselle. Kallista se on, mutta koska mulla on nykyään niin hyvä rahallinen tilanne, niin ei se saa olla rahasta kiinni. Jos nyt käytän rahaa siihen että edes pystyn lähtemään ulkomaille, niin ei siinä kannata euroja laskea. Turha on odottaa että tilanne menisi vielä toivottomammaksi ennen kuin uskaltaudun vastaanotolle. Ulkomaille lähtö tulee olemaan raskasta ja siellä jos jossain yksinäisyydentunteet iskevät vasten kasvoja, niin on tärkeää että olen saanut käsiteltyä näitä asioita kunnolla ennen lähtöä. Muuten tulee liian vaikeaa ja en halua tulla kotiin vain sen takia että pieni pääni ei kestänyt.
Että näin. Koko viikonloppu on töitä, mutta Ee ja sen poikkis on koko viikonlopun poissa niin saan olla onneksi rauhassa ja vähän miettiä asioita. Vähän palautua. Kyl tää tästä, ihan varmasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti