Ehkä se toimii?

Tänään tulin kotiin, tiskasin ja tein sushia. Samalla sain vihdoin avautua kunnolla Ässälle tunteistani Een sekoiluja kohtaan. Onneksi Ässä oli ihan samaa mieltä, että näin ei voit jatkua. Tämä kämppä on koti myös kahdelle muulle ihmiselle, jotka maksavat saman verran vuokraa kuin neiti Ee. Tämä siis tarkoittaa että meidän asunto ei ole mikään turvakoti tai edes lemmenpesä nuorelle parille. Ihan sama vaikka Een kulta asuukin vielä kotona, sitten saa harrastaa vaikka puistossa istumista, ei niin ole mun ongelma. Nyt kun mulle on valjennut, että meidän ystävyys ei ole enää missään samoissa mitoissa kuin joskus, niin mulle on oikeastaan aivan sama mitä Ee musta ajattelee. Sen on vihdoin tajuttava. Viimeksi sanoin tästä asiasta yksin Eelle mutta mikään ei ole muuttunut. Nyt sovittiin Ässän kanssa että puhutaan tämä asia läpi tänään illalla, Suomen demokratiassa onneksi enemmistö jyrää ja turha yksilöiden on itkeä.. Pitää varoa etten kuitenkaan tulehduta tilannetta niin pahasti että Ee muuttaa pois. Koska itse lähden kolmen kuukauden päästä niin en haluaisi jättää Ässää pulaan ilman kahta kämppistä... Toisaalta Ässäkin on puhunut ettei haluaisi ehkä enää jäädä tänne asumaan Een ja jonkun muun kanssa kun lähden. Ymmärrän kyllä.



Sovittiin Futarin kanssa äsken mesessä että nähdään ensi viikolla. Mulla on tästä hommasta ihan hyvä fiilis vaikka on kuitenkin aika hyvin muistissa kaikki oudot asiat mitä Futarin kanssa tapahtui. Mutta nyt molemmat tietää missä mennään, yhteistä hengailua. Ei kummempaa stressiä mistään koska nyt Futarikin tietää missä mennään. Kolme kuukautta ja tämä tyttö lentää koneella kohti uusia jylhiä maisemia joten tulevaisuutta on turha jossitella. Ehkä se toimii?



Nyt on oikeasti ollut niin paljon parempi fiilis kolmena päivänä peräkkäin! Johtuu varmaan siitä että oon ehtinyt jutella Ässän kanssa niin paljon kotona niin tämä paikka ei enää tunnu niin ahdistavalta. Samoin se lamauttava yksinäisyyden ja näkymättömyyden tunne on kaikonnut. Enää ei tunnu että sänky nielee mut kun menen illalla nukkumaan. Tietenkin, koska olen niin epätasapainoinen yksilö, tajuan että tämä ei luultavasti ole ikuista. Mutta senkin takia on nautittava näistä hetkistä kun elämä jopa hymyilee hiukan!